Päivä 04 | Boc Loc - Dalat

 Kimmo ja Matti lähdössä yöllä matkan varrelle jätettyjen pyörien hakuun. Saigon Scooter centerin Patille jää kolme haettavaksi. Minun ja Tomin rikkinäiset ja Sadun toimiva... minä jatkan matkaa Andersin pyörällä. Alla poseerausta kiinalaisen lounasravintolamme omistajan kanssa... emäntä oli veto päällä ja jokaisesta poseeraus kuvasta tuli olut ilmaiseksi... :)

Tom saa tarpeekseen hajoilevasta Yamahastaan, ottaa taksin HoChiMinhiin ja lähtee kotiin. Satu ja Anders saavat tarpeekseen Vietnamin liikenteestä ja siirtyvät muihin maakulkuneuvoihin. Tänään ottavat taksin Dalattiin. Eilen oi yhden pyörän vajaus, tänään on yksi liikaa. Laitan vuokraamoon tilannekatsauksen, että eivät lähetä minulle uutta pyörää Nha Trangiin kuten viime yönä oli puhe. Tompallekin olisi Attila tarjolla, mutta päätetty mikä päätetty. Harmi tietty, mutta en voi ketään pakottaakkaan ajamaan… ;]

Eli matka jatkuu yhdeksällä pyörällä… eikä koko päivänä yhtään varikkokäyntiä… noh, jos ei lasketa sitä että lisäämme uudet öljyt Ilkan Yamahan perään kun vanhat turpsahtaneet ulos. Ja yes, vähän seikkailuahan tämä, mutta vaikka pyörät ovat mitä ovat niin kuitenkin parasta mitä Vietnamissa on tarjolla :].

 Pekka painaa yllä mitä Attila kulkee ja se on noin 100km/h se... Pauli tulee alla vähän rennommin perässä.

Anders ja Satu löytyvät Hotel du Parkista Dalatista… ovat ehtineet käydä Valley Of Lovissa ennen kuin tulemme. Dalathan on hanimuunareiden kuuluisa kaupunki. Alunperin ranskalaiset perustivat sen kuitenkin kuuman kauden viilennyskeskukseksi omalla hallintokaudellaan. Croisantit ja patonki ovat edelleen tallella. Hotellistamme löytyy sellainen ihme kuin sauna… ei sinne mitään ryntäystä synny mutta saan kuitenkin Matin ja Pekan kavereikseni.

 Matti kohtaa yllä Krishnan buddhapuistossa.... valaistuiko Matti? Se ei ole vielä aivan yksiseliteisen selvää. Alla ryhmämme kohtaa poliisin. Ryhmä on ajanut laittomasti skoottereilla moottoritietä. Poliisi tyytyy kuitenkin kahden ajokortin vilkaisuun ja antaa meidän jatkaa matkaa.

Päivä 03 | Mytho - Boc Loc

 Yllä Ilkka puskalenkillä... no itseasiassa ajamassa parkkiin Cu Chin tunneleilla. Alla ryhmä reipas matkalla luolille Anders ja Satu joukon keulilla.

Herätyskello on merelle ajavat kalastusalukset… niitä on tosin mennyt aikaisemminkin mutta hahdumme Samin kanssa kahdeksan aikaan meneviin… :) … noodelikeitot aamiaiseksi ja menoksi. Tarkalleen ottaen emme tiedä paljonko sitä menoa tänään on, mutta selviää kyllä. Päivän ensi meno on kuitenkin Vietnamin sodan aikaisille Cu Chin tunneleille.

Itse tunneleihin löytyy menijöitä… itse pysyn mielelläni maan pinnalla. Lienee syntymävika, mutta maan alle meno aiheuttaa aina ei niin suurta tarvetta. Itse tunneliverkosto on silti vaikuttava. Cu Chin alueella ollut 250km tunnelia ja Ho Chi Minhin ympäristössä tuhansia kilometrejä.

 Urpo tulossa tai menossa tunneliin... ja alla tassujen pesu bamburännillä tunnelikierroksen päätteeksi.

Tunneleilta kohti Boc Locia, joka vähän kauempana kuin äkkipäätä kuvitelin. Ho Chi Minh hotellin Ms Yen joka hotellin varasi sanoi sen olevan sopivan matkan päässä. Iltapäivän tunteina minulle kirkastuu, että emme saavuta sitä sopivaa matkaa valoisaan aikaan. Boc Locin saavuttamista ei yhtään helpota se tosiasia, että noin 120km ennen Tomin Yamahasta katoaa sähköt. Tunti varikolla, 10 minuuttia ajoa ja Tomin Yamahasta katkeaa vetohihna. Kolme vartia varikolla se sata jäljellä ja pimeä tulee. Tunti pimeän jälkeen Attilani voimansiirto hajoaa… muutamien kevätjuhlaliikkeiden jälkeen muu ryhmä jatkaa matkaa ja jään Samin kanssa varikolle. Atilani puretaan ja tunnin jälkeen on selvää että se ei enää likahda mihinkään.

 Päivän huikopalatauko hoitui rivakasti vietnamilaisella mäkkärillä... lihaduudelikeitot tulevat näissä paikoissa pöytään noin samaan aikaan kun ahterit ovat jakkaroilla. Alla Tompan pyörä vetohihnan vaihto varikolla. Tänään ei ollut Tompan päivä. Yamaha Nuovo hajosi kolme kertaa!

Hyppäämme molemmat Samin Attilan päälle. Kaksi tuntia myöhemmin olemme Boc Locissa. Kello on puoli yö siinä kohtaa. Myöhäinen päivällinen kaupungin viimeisessä aukiolevassa keittoravintolassa ja tyyny kohdalla ennen kahta. Tomin pyörä on noin 40km päässä Boc Locista. Siitä katosi jälleen virrat ja Tom otti taksin. Oli kerännyt matkan varrelta samaan taksiin Sadun, Andersin ja Kimmon, jotka olivat saaneet pimeäajosta tarpeekseen. Että sillä lailla… toivottavasti huomenna vähän vähemmän oheisohjelmaa ja varikkokäyntejä. Minulle myytiin Saigon Scooter Centerin pyörät hyväkuntoisina ja uudehkoina… totuus on kuitenkin vähän intialainen vaikka ScooterCenterin omistaja on britti…;] 

Päivä 02 | HoChiMinh - Mytho

 Ready to Rock and Roll... eli yllä juuri saatu pyörät ulos vuokraamon hallista. Alla osa pelottavaa skootterijoukkuettamme liikennevaloissa. 

Aamiainen, tavarat kasaan, vuokraamoon joka tänään auki tunnin meille ja tositoimiin. Ne tositoimet ovat skootterin kuljetus kohti Mekongin suistoa. Vuokraamo löytyy suhteellisen helposti 10,5 kilometriä hotellistamme ja vuokraamosta 12 pyörää. Täytyy huomenna katsoa tarkemmin, Mutta meillä ainakin muutama Kymco Attila 125cc, pari Honda Dream 125cc ja loput Yamaha Nouvo 115cc. Eli näillä kuutioilla mennään.

Ja hyvin mennäänkin ensimäinen tunti ja puolitoista. Sitten Tomin Attila iskee takajarrun kiinni ihan oma-aloitteisesti. Mutta kun Vietnamissa ollaan niin korjaamo ei ole koskaan kaukana. Nyt noin 60 metrin päässä. Kaksi tuntia myöhemmin etenemme jälleen. En tarkalleen tiedä mitä särkyi, mutta takajarru jotenkin hirtti kiinni ja takavanteen sisäosan jokin alumiinisauma suli. Matkan jatkuessa Tomin pyörässä, joka nyt minun pyörä uudet jarrupalat satuloineen ja uusi hihna. 

 Melkein 40km päästiinkin ennen ensimmäistä varikkokäyntiä. Kymco Attila laukesi. Toivottavasti tämä ei toistu turhan usein.  Positiivisenä puolena, että tällä varikolla riitti ylöisötuoleja kaikille halukkaille... :]

Mythoon tulo vähän venyy. Emme kuitenkaan ole loppupelissä tuntia enempää myöhässä ja puoli neljä istumme Mekongin laineillaa. Hetkeä ja kahta myöhemmin eteemme tulee erilaisia hunajuttuja. Joku hetki myöhemmin edessämme on montaa lajia hedelmiä ja kansanlaulut soivat livenä korvan juuressa. Ehdimme vielä coocos-karkkitehtaalle, kanootilla melomaan ja hevosvankkureilla ajamaan ennen kuin meidät palautetaan Mythoon. Kunnon turistimeininkiä… ja nahkakin vähän tahtoo kärventyä. Sitä kun niin harvoin käy ulkomailla ja aurinko tulee aina niin yllättäen… :] 

 Ostaisitko näiltä miehiltä käytetyn toyotacorollan... no ehkä yläkerran hattukavereilta vielä, mutta mitä sitten pitäisi ajatella kun tenat vedetään päähän?

---

 Mekongin suiston kanavilla jossa meitä vieteen veneellä, kanooteilla ja hevosilla.

Päivä 01 | HoChiMinh

 Tästä ei keskustammaksi pääsi. Yllä kaupungintalon aukiolla vasemmalta; Ilkka Sirrola, Heimo Rouvinen, Pauli Muhonen, Satu Houtsonen, Anders Brors, Kimmo Louhivaara, Sami Ketola ja Urpo Laine... eli suurin osa porukasta; Pekka, Matti, Tom ja kuvaaja puuttuvat kuvasta. Alla paikalliset poseeraamassa auringon laskiessa samalla aukiolla.

Kuulen puhelimen soivan mutta en niin paljoa että heräisin… herätysääni herättää ysiltä kuitenkin. Pääryhmä on saapunut. Löytyvät hotellia vastapäätä aamuoluelta. Huoneet putoilevat tipoittain ja puoleen päivään mennessä kaikilla on huoneet. Pari poikaparia sai parivuoteet… muutaman venkslauksen kautta kuitenkin kaikilla halukkailla oma sänky ja elämä Vietnamissa voi alkaa.
Koska Vietnamin historia on niin raju kuin se on, käymme iltapäivän alussa sotamuseossa, joka pyhitetty Vietnamin ja USA'n sodalle… ja siellä tuntee itsensä helposti vähän paremmaksi ihmiseksi kun ei ole amerikkalainen. Sotamuseolta kevyempiin tunnelmiin citykävelylle joka johdattaa meidät Rex -hotellin kattoterassille. Itse Hotelli Rex oli Vietnamin sodan aikana USA'n lehdistötukikohta.

Yllä erään perheen tytöt... neljä skootterin päällä on yleinen näky näillä kulmilla. Alla olemme kehitysapu coconat -mehuilla. Meitä vähän vedätettiin mutta ei pahasti. Emme kuitenkaan maksaneet kuin 1/3 pyydetystä ja siinä enää noin puolet liikaa... :] 

Päivällisellä ryhmä on koossa. Tom lentää iltapäivällä Bangkokista viimeisenä miehenä. Itse päivällisellä joku jopa sai mitä tilasi… tosin ruokalistan kuvat ja todellisuus eivät aivan täysin kohdanneet… ;) … mutta maassa maan tavalla tai maasta pois. Ja huomenna HoChiMinhistä pois kaikissa tapauksissa. Skootterien vuokraajaltakin tuli tänään elonmerkkiä, joten näyttää siltä että pyörät on!

 Yllä kuva Vietnamin sodan museosta. Alla kämppikseni Sami heränneenä museon pihalla. Sami nukkui vaatimattomat 12 tuntia viime yönä. Unilahjat kohdallaan... :]

Päivä -1 | Taivaalla - HoChiMinh

 Yllä Helsingin pyrstöjä lähtöhetkellä. Alla HongKongin lentokentän pyrstöjä.

Sami on lentokentällä puoli tuntia liian aikaisin… no niin olen minäkin… ;) … automaatista euroja taskuun ja menoksi. Suorempaakin olisi päässyt, mutta kun nuukuus iski niin lennämme kahdella pompulla. Ensimmäinen välilasku on Pariisissa, jossa joudumme tietty nauttimaan parit shampanjat. Kuplat siivittävät poreilevaan uneen ja HongKong on kohdalla ennen kuin ehdin varsinaisesti ymmärtää Pariisista poistumista. Loppulento HongKongista HoChiMinhiin on parin tunnin pikku loikka.
HoChiMinhissä on täysi hulabaloo päällä. Hulabaloon nimi on kiinalainen uusivuosi, jota juhlitaan täällä useita päiviä… viikkoja. Pekka ja Matti löytyvät uuden vuoden humusta hotelli Rexiä vastapäätä olevan vihreän suihkulähdemetsän vierestä. Kevätkääryleille, mustekalalle, yhdelle paikalliselle Olville ja unimaahan.

 HoChiMinhin keskustassa ei tarvinut olla yksin. Yksi kaupungin suosituimpia kuvauskohteita ovat pääkadulla olevat käärmeen vuoden käärmeet. Alla virittäytymistä scootterin tunnelmaan.

Päivä -2 | Helsinki

Helsinki +/- 0 ja räntää. HoChiMinh +34 ja aurinkoista. Tämän päivän säätiedoissa noin... ja kyllä tuota jälkimmäistä ainakin hetken kestää. Eli PeterPanBiken ensimmäinen skootterimatka alkaa olla toteuttamista vailla. Meitä lähtee kolme huomenna... Pekka, Sami ja BlogaajaPeter. Matti ja Tom ovat jo siellä, tai ainakin kulmilla. Loppuryhmä; Satu, Anders, Heimo, Pauli, Urpo, Ilkka ja Kimmo lähtevät ylihuomenna... ja enköhän saa HoChiMinhissä edustavan ryhmäkuvan aikaiseksi.

Ihan kirkossa kuulutettua ei ole, mutta tämä taitaa olla yleisin kulkupelimme. Yamaha Nouvo 115cc... muitakin menopelejä on... mutta selviää kyllä Vietnamissa... :]