Päivä 03 | Mytho - Boc Loc

 Yllä Ilkka puskalenkillä... no itseasiassa ajamassa parkkiin Cu Chin tunneleilla. Alla ryhmä reipas matkalla luolille Anders ja Satu joukon keulilla.

Herätyskello on merelle ajavat kalastusalukset… niitä on tosin mennyt aikaisemminkin mutta hahdumme Samin kanssa kahdeksan aikaan meneviin… :) … noodelikeitot aamiaiseksi ja menoksi. Tarkalleen ottaen emme tiedä paljonko sitä menoa tänään on, mutta selviää kyllä. Päivän ensi meno on kuitenkin Vietnamin sodan aikaisille Cu Chin tunneleille.

Itse tunneleihin löytyy menijöitä… itse pysyn mielelläni maan pinnalla. Lienee syntymävika, mutta maan alle meno aiheuttaa aina ei niin suurta tarvetta. Itse tunneliverkosto on silti vaikuttava. Cu Chin alueella ollut 250km tunnelia ja Ho Chi Minhin ympäristössä tuhansia kilometrejä.

 Urpo tulossa tai menossa tunneliin... ja alla tassujen pesu bamburännillä tunnelikierroksen päätteeksi.

Tunneleilta kohti Boc Locia, joka vähän kauempana kuin äkkipäätä kuvitelin. Ho Chi Minh hotellin Ms Yen joka hotellin varasi sanoi sen olevan sopivan matkan päässä. Iltapäivän tunteina minulle kirkastuu, että emme saavuta sitä sopivaa matkaa valoisaan aikaan. Boc Locin saavuttamista ei yhtään helpota se tosiasia, että noin 120km ennen Tomin Yamahasta katoaa sähköt. Tunti varikolla, 10 minuuttia ajoa ja Tomin Yamahasta katkeaa vetohihna. Kolme vartia varikolla se sata jäljellä ja pimeä tulee. Tunti pimeän jälkeen Attilani voimansiirto hajoaa… muutamien kevätjuhlaliikkeiden jälkeen muu ryhmä jatkaa matkaa ja jään Samin kanssa varikolle. Atilani puretaan ja tunnin jälkeen on selvää että se ei enää likahda mihinkään.

 Päivän huikopalatauko hoitui rivakasti vietnamilaisella mäkkärillä... lihaduudelikeitot tulevat näissä paikoissa pöytään noin samaan aikaan kun ahterit ovat jakkaroilla. Alla Tompan pyörä vetohihnan vaihto varikolla. Tänään ei ollut Tompan päivä. Yamaha Nuovo hajosi kolme kertaa!

Hyppäämme molemmat Samin Attilan päälle. Kaksi tuntia myöhemmin olemme Boc Locissa. Kello on puoli yö siinä kohtaa. Myöhäinen päivällinen kaupungin viimeisessä aukiolevassa keittoravintolassa ja tyyny kohdalla ennen kahta. Tomin pyörä on noin 40km päässä Boc Locista. Siitä katosi jälleen virrat ja Tom otti taksin. Oli kerännyt matkan varrelta samaan taksiin Sadun, Andersin ja Kimmon, jotka olivat saaneet pimeäajosta tarpeekseen. Että sillä lailla… toivottavasti huomenna vähän vähemmän oheisohjelmaa ja varikkokäyntejä. Minulle myytiin Saigon Scooter Centerin pyörät hyväkuntoisina ja uudehkoina… totuus on kuitenkin vähän intialainen vaikka ScooterCenterin omistaja on britti…;]