Tämän päivän lähtöä ei voi sanoa mitenkään aikaiseksi. Kuutiomme tärisyttävät tannerta vasta yhdeltä iltapäivällä. Tosin sitä ennen olemme olleet kolmen tunnin Hoi An kierroksella jalkapatikassa. Hoi An on millä tahansa mittarilla mitattuna helmi Vietnamin kaupunkien joukossa. Se oli aikanaan maan tärkein satamakaupunki ja on säilynyt suurilta osin alkuperäisessä vanhassa asussaan. Ranskan sota sen enempää kuin sota Amerikkalaisten kanssa ei koskaan levinnyt Hoi Aniin.
Turistipuodeista ei Hoi Anissa ole pulaa. Matkaamme tarttuu kaiken näköistä pientä… mutta myös suurta. Matti ostaa metrin mittaisen Riwan pienoismallin… sitä on tosi kätevä kuljettaa mopolla. Pekkaa ostaa 70 cm halkaisijaltaan olevan dongin. Painoa ei kymmentä kiloa enempää ja se vasta kätevä onkin kuljettaa skootterilla. Satu lämpenee myös dongin verran, mutta Satu kulkeekin autolla ja lentokoneella… ;)
Päivän ajo mukava vaikka ei mene ihan suunnitelmien mukaan. GPS näyttää hauskaa pientä rinnakkastietä Hueen… ja hauska se onkin 20 ensimmäistä kilometriä. Sitten edessä on yksi kalasnikov -mies ja muutama siviiliasuinen nimilaputettu mies. He ovat kaikki sitä mieltä, että meillä on vain yksi jatkosuunta… ja se on se sama suunta josta tulimme. Miksi meidät käännytettiin? Se meille ei koskaan selviä.
Ollessamme takaisin HW1'llä otan tunnelivaihtoehdon, kun kello on jo pitkällä. Vuorenylitysvaihtoehdossa ajaisimme hyvän matkaa pimeässä ja todennäköisesti pimeässä ja sateessa. Nyt pimeää jää vain 18 viimeistä kilometriä… ja yes yes... pyörämme kulkevat tänääkin kuin enkelit. Omastani oli tosin öljy loppu, mutta huomasin sen ennen kuin moottorini huomasi... :]
---
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti