Sade on kadonnut sateiden taivaaseen missä se sitten liekin ja tiet ovat kuivat… jipjip! Kahdeksan lähtömme venyy puoliyhdeksän lähdöksi mutta se riittää… HW1'stä Hanoihin on 301km… HoChiMinh trailia 342km. Valitsemme jälkimmäisen… ja veikkaampa, että vimeiset 250km HoChiMinh trailiä ovat koko matkan maisemallisesti upeimmat 250km. Maisemat ovat kuin Halong Baylla mutta merenä ovat riisipellot.
Tänään keskinopeudeltaan kaikkein nopein päivä. Pääsemme ajamaan koko päivän 60-80km/h… no ihan loppua lukuunottamatta… ;) … liikenne muuttuu vähintäänkin tuuheaksi Hanoin alkeassa olla kohdalla. Eikä Hanoikaan ihan mitätön kaupunki. Virallinen asukasluku lähentelee 7 miljonaa… vain 3 miljoonaa vähemmän kuin HoChiMinhissä!
Parikymmentä kilometriä ennen Hanoita näyttää siltä, että Pekka ei pääse Hanoihin… bensa alkaa valumaan norona Pekan pyörän alle. Puramme vähän osia ja Matti toteaa bensaletkun ja kaasuttimen eronneen toisistaan. Letku kiinni, menoksi ja valoisaan aikaa perillä.
Päivän perusmaisemia... vähän sokerituokopeltoa ja paljon paljon riisipelto... ja Halong Bayn sokeritoppavuoret riisipeltojen laidoilla.
Ajokauden avaus oli jotakuinkin tasan 2100km… Heimo ehdottaa, että tästä pitää saada 'papukaija' merkki. Hemppa on oikeassa… tämä oli kuitenkin ihan aitoa extreamajoa alusta loppuun. Täytyy laittaa extream papukaijamerkit tuotantoon kun Suomessa, jossa moni kokonut motoristi saattaa olla sitä mieltä, että piisofkeik moinen skootterointi. Mutta ei se ole, Intian Enfield seikkailut ovat astetta rankempia, mutta Vietnam scoottereilla tulee hyvänä kakkosena. Amerikan Route66 on tähän verrattuna se piisofcake… vaikka ei olekaan suoraan vertailukelpoinen… ;)
Päivä päättyy korealaisessa ravintolassa hotpot -patojen ääressä… se on jotakin samaa kuin valmista ruokasi itse pöytään tulevista tarpeista. Korealainen vähän jakaa mielipiteitä, mutta aika lailla hyvin kaikki katoaa pöydistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti